maanantai 30. tammikuuta 2012

Pekka Haavisto presidentiksi -tilaisuus Kempeleessä

Kansanedustaja Satu Haapanen ja Rantalakeuden Vihreät (ent. Kempeleen Vihreät) ovat kauppakeskus Zeppelinissä perjantaina 3.2. klo 14-18 kertomassa, miksi Pekka Haavistosta tulee Suomelle erinomainen presidentti. Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään! Kahvitarjoilu.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/235478483201762/

Rantalakeus-lehdessä 25.1.2012 julkaistu kirjoitus:

Pekka Haavisto – paras presidentiksi

On helppo luetella syitä, miksi Pekka Haavistosta saadaan Suomelle erinomainen presidentti. Ensinnäkin hänellä on vahva tehtävään tarvittava ulko- ja turvallisuuspoliittinen kokemus. Hän on muun muassa toiminut kuusi vuotta YK-tehtävissä kriisialueilla kuten Darfurissa. Hän on luennoinut Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammergaussa ja Bristolin yliopistossa Iso-Britanniassa. Haavisto on ollut myös vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjään liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat. Vuonna 2008 puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala myönsi Haavistolle sotilasansiomitalin hänen ansioistaan YK-tehtävissä kriisialueilla.

Kun Ulkopolitiikka-lehti vuonna 2009 pyysi neljääkymmentä kotimaista asiantuntijaa nimeämään, keitä he pitävät kansainvälisesti tärkeimpinä suomalaisina vaikuttajina, Pekka Haavisto sijoittui listalla viidenneksi. Tarja Halonen oli listalla kuudentena ja Paavo Lipponen sijalla 12.

Haavisto on myös sisäpolitiikassa kokenut poliitikko. Hän on toiminut useita kausia kansanedustajana, yhden kauden ministerinä ja puolueensa puheenjohtajana. Kotiseudullaan Helsingissä hänet tunnetaan muun muassa siitä, että hän osallistuu joka vuosi Hurstin köyhien joulujuhlan valmisteluun aamupäivällä, ennen kuin media tulee paikalle. Hän tuntee myös kotimaiset ”paimentolaiset”.

Haavistolla on erinomaiset esiintymis- ja vuorovaikutustaidot. Kun muut vielä etsivät sanoja, Haavisto on jo ehtinyt tiivistänyt asian ytimen muutamalla lauseella. Hän kuuntelee kohteliaasti muiden mielipiteet ja pyrkii aina löytämään sovun. On vaikea riidellä, jos Pekka Haavisto on läsnä.

Sen lisäksi, että Haavistolla on maamme korkeimpaan ulkopoliittiseen virkaan vaadittava pätevyys, hänellä on myös kyky kuunnella kadunmiestä. Hän itse sanookin, että presidentin täytyy myös tuntea tavallisen suomalaisen arki: presidenttiin otetaan yhteyttä vaikka missä asiassa. Kun hänen kanssaan keskustelee, hän keskittyy täysin keskustelukumppaninsa kuuntelemiseen, oli tämä kuka tahansa. Hän on aidosti mukava ja hyvä ihminen.

Pekka Haavistoa tukee vaikuttava kansalaisvaltuuskunta, jota johtaa hammaslääketieteen tohtori, professori Helena Ranta, joka tunnetaan maailmalla panoksestaan ihmisoikeusloukkausten tutkinnassa ja uhrien tunnistamisessa. Professori Ranta kertoo tutustuneensa Haavistoon maailman konfliktialueilla ja sanoo luottavansa Haaviston kykyyn toimia Suomen parhaaksi.

Suomi on vähäväkinen, syrjäinen maa ja me tarvitsemme presidentin, jonka avulla maamme saa maailmalla myönteistä huomiota. Pekka Haavisto edustaa suvaitsevaisuutta, keskinäistä kunnioitusta, avoimuutta ja kansainvälisyyttä. Hänen arvomaailmansa pohjaa luonnon itseisarvon ja kanssaeläjien kunnioittamiseen. Siksi minun valintani maamme presidentiksi on Pekka Haavisto.

Paula Pohjanrinne
Kahden lapsen äiti, yrittäjä
Rantalakeuden Vihreiden puheenjohtaja

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Minun Pekka Haavistoni

Kun Vihreiden puoluekokouksessa viime kesäkuussa päätettiin asettaa Pekka Haavisto presidenttiehdokkaaksi, en ollut järin innoissani. Oulun vaalipiirin Vihreiden puheenjohtajana olin aikalailla uuvuksissa huonosti menneiden eduskuntavaalien jälkeen. Kun jäsenryntäys vaalien jälkeen tuli, tuntui hetken ihan hyvältä: tuntui siltä, että nyt kääritään hihat ja aletaan hommiin. Mutta näin jälkeenpäin näen, että se oli sama kuin olisi ryhtynyt jälleenrakennustöihin tulipalon jälkeen: kun on vaan pakko tehdä jotain. Ja vasta sen jälkeen tulee voipumus.

Kesäkuussa ajatus ”välivaaleista” ennen ilmeisen työläitä kuntavaaleja oli pelkästään uuvuttava. Eikä ehdokaskaan saanut silloin minua innostumaan. Tiesin toki hänen uroteoistaan meillä ja maailmalla, mutta en tuntenut häntä paremmin. Olin tavannut hänet Savonlinnassa joskus 1994 - 95, kun hän koulutti meitä eduskuntavaaliehdokkaita. Minulle oli silloin jostain syystä jäänyt Pekasta epämääräisen negatiivinen kuva.

Viime syksynä, kun Pekka Haavisto vieraili presidentinkampanjan puitteissa ensi kerran Oulussa, tälläsin itseni ihan tarkoituksella kuskiksi ja änginpä vielä röyhkeästi haastatteluihin mukaan, kun minulla siihen oli mahdollisuus. Halusin tietää, millainen Pekka on ihmisenä. Mietin, voinko lähteä täysin sydämin ajamaan presidentiksi ihmistä, josta en ehkä pidäkään. Ja vielä miestä.

Tavatessamme tuona maanantaiaamuna Kempeleen lukiolla Pekka oli valvonut edellisenä iltana myöhään edustustehtävissä ja lennähtänyt jo kahdeksaksi luennoimaan Afrikka-aiheesta lukiolaisille, joista suurimmalla osalla ei ole äänioikeutta. Kun salista alkoi valua opettajia opettajanhuoneeseen, he olivat innoissaan. Oppilaatkin olivat kuulemma pysyneet kiitettävästi hereillä, koska luento oli ollut hyvin mielenkiintoinen.

Autoon päästyämme Pekka haukotteli, näpytti hetken kännykkäänsä… Ja alkoi kysellä Oulun vaalipiirin kuulumisia. Sen vartin verran, kun ajoimme Yle Oulun toimitukseen, hän ihan aidosti keskusteli kanssani. Olin kovin otettu. Hän olisi voinut olla hiljaakin ja naputella puhelintaan, koska enhän minä ollut taivuteltava äänestäjä, vaan ”varma nakki”: kuka tahansa puolueen paikallinen aktiivi, joka oli lähtenyt kuskiksi. Minun hurmaamiseeni ei ollut mitään syytä, ja silti hän teki sen viidessätoista minuutissa ihan vain olemalla oma itsensä.

Kun sitten salakuuntelin Pekkaa toimittajien kanssa puhumassa, tulin täydellisen vaikuttuneeksi hänen tiedoistaan ja taidoistaan ulkopolitiikan ja diplomatian saralla. Sen lisäksi Pekka on aidosti mukava: hän ymmärtää, ettei pelkkä pätevyys riitä, presidentin tulee olla perillä myös pienen ihmisen asioista, vaikka hänellä ei valtaoikeuksiensa puitteissa niihin juuri vaikutusvaltaa olekaan. Hän voi kuitenkin arvojohtajana nostaa pientä ihmistä koskevia asioita julkiseen keskusteluun.

En nyt kehu enempää: tämä kaikki on faktaa, jonka voi lukea muualtakin. Kerron siitä, mitä Pekka Haavisto on tehnyt minulle.

Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja on saanut meidät vihreät aktiivit taas innostumaan. Vaikka Pekan taustalla on laaja, puoluerajat ylittävä kansalaisliike, sen keskiössä häärää Vihreä Liitto r.p. aktiiveineen, joihin katson lukeutuvani. Pekka vetää vaalivankkuria vahvasti, ja me muut yritämme mahdollisuuksiemme mukaan tuuppia vauhtia. Ilman Pekkaa ei vaalivankkurimme kiitäisi sitä vauhtia, jota se nyt on kiitänyt. Kun eräs toisen puoleen edustaja tässä taannoin kehui kampanjaa, totesin siihen, ettei kampanja ole ehkä sen kummoisempi kuin muillakaan, mutta ehdokas sattuu olemaan vaan niin pirun hyvä.

Kävi tänään miten tahansa, me olemme voittajia – Pekan ansiosta. Kiitos hänelle siitä. Me olemme saaneet takaisin intomme parantaa maailmaa ja uskomme siihen, että se voi parantua. Pekka on osoittanut jo, että muutos on mahdollista. Jopa Suomessa. Kaikissa ihmisissä on mahdollisuus: niin suvaitsematonta jäärää ei ole, etteikö hän kykenisi muuttamaan asennettaan. Tästä meidän vihreidenkin on hyvä lähteä kuntavaaleihin.

Paula Pohjanrinne
Kempeleen Vihreät ry:n puheenjohtaja